Nyt on raskasta asiaa! Nimittäin betonista.
Pitempään on mieleni tehnyt kokeilla sementtiaskartelua, kunnes tässä taannoin pistin toimeksi. Paikallisesta Prismasta säkki vetonitia ja eikun leipomaan! Olin ajatellut, että se on jotenkin hyvin hankalaa, maskuliinista, voimaa vaativaa ja sotkuista hommaa. Lähdinkin liikkeelle liian machosti porakoneen ja laastivispilän kera! Totesin, että kyllä naisellisemmat keinot on tässä(kin) paremmat ja jatkossa olen vispannut vellin ihan keittiöstä löytyneillä välineillä. Tulee näet paljon parempi massa.
Olen joutunut toteamaan, että tähänhän saattaa jäädä ihan koukkuun.
On jotenkin hyvin terapeuttista lisätä pelkistettyjä raaka-aineita astiaan (vettä ja sementtiä) ja vain vatkata, sitten kaadella lillinki muotteihin. Itse asiassa nyt kun tässä koneen ääressä mietin, niin sehän on vähän niin kuin hiekkakakkuja tekisi. Ilmankos siinä sielu lepää. Eikä haittaa jos vähän pölisee, keittiötäkään ei tarvitse siivota.
(Toki on plussaa, jos on erikseen tila jossa touhuta. Minulla on onnea omistaa harrastetila.)
Tässä tähän astisia tuotoksia:
Näistä kengistä/ jaloista ite tykkään hurjasti. Valkoisella osalla on kimalletta, joka ei näissä kuvissa oikein hyvin näy. Näitä on tehtävä lisää! Eri väreissä tietysti!
Tähtiä on syttynyt kuin sieniä satteella, mutta sehän ei haittaa. Niitä onkin tullut maalattua monissa eri väreissä.
Pari tuollaista tuikku-murikkaa tein maitopurkkiin, ovat kaikessa rouheudessaan aika kivoja. Niitä en aio edes maalata, saavat olla ihan naturelleina.
Sitten tuolla on jatkojalostusta odottamassa "Röllin jalat". Tein ne isännän varpikkaisiin (pitänee pyytää joulupukilta uudet) ja sudin maalia pintaan. Vielä puuttuu varpaankynnet ja "karvat", saapa nähdä mitä niille vielä keksin. Esittelen ne teille siis tuonnempana.
ps. Menin aina sekaisin, että tuleeko puhua sementistä vai betonista. Apu oli onneksi lähempänä kuin lähin google. Isäntä kun ajaa työkseen muun muassa sementtiä, osasi valistaa:
Sementti on raaka-aine, betoni valmis tuote.
Kiittää ja kuittaa.
- Taina
