29. heinäkuuta 2015

Voihan sukka

Aurinkoista keskiviikkoa!
 
 
 
Meillä kainuussa on saatu satteita ihan joka lähtöön, niin eihän se auttanut kuin pakata kimpsunsa ja kampsunsa ja lähteä aurinkoa metsästämään.
 
Ja nyt, kuinka ihanaa...vihdoinkin aurinkoa ja lämmintä. Eikä siihen tarvittu kuin lähes 600 kilometriä tienpäällä :)
 
Voitte kuvitella vaan, mitä kaikkea kerkiää tapahtua tuommoisen automatkan aikana, kun autossa matkaa kaksi aikuista ja kolme lasta...
 
No jääkööt tämä jokaisen kuviteltavaksi :)
Minun osaltani automatka sujui hyvin pitkälti virkkauksen parissa. Ja mitä siitä syntyikään...
 
 
Bambu-puuvillainen sukka
 
 
Ehkäpä paluumatkan aikana valmistuu toinen, jotta saan ne sulostuttamaan  ja lämmittämään jalkojani kun palaamme takaisin satteiseen Kainuuseen...
 
 
Aurinkoista päivää!
 
-Satu
 
 
 
 
 



27. heinäkuuta 2015

Joskus aivan yllättäen...


Joskus aivan yllättäen, kuin salama kirkkaalta taivaalta, syntyy ajatus seuraavasta työstä minkä haluaa toteuttaa. Ja mitä sitten tapahtuukaan… tämä nainen säntäilee pitkin ja poikin, etsien kaikkea mitä työ tarvitsee. Kurkistellaan sinne ja tänne, jokaiseen sopukkaan, missä mahdollisesti tarpeet voisivat olla.
Joskus tarpeiden haaliminen voi olla hyvinkin hankalaa, koska päässä on se tietynlainen kuva. Silloin ei mikä tahansa kelpaakaan, vaan täytyy löytää juuri se oikea. Ja voi sitä riemun tunnetta, kun kaikki tarvittava löytyy ja pääsee toteuttamaan ajatusta.
Tämä työ syntyi juuri tuolla tavoin, idea tuli kuin salaman iskusta. Mutta kuinka hankalaa olikaan löytää juuri sitä oikeaa pitsikangasta, mikä päässä pyöri. Viikko siinä vierähti, mutta sitten... voi sitä ihanuutta kun pitsi löytyi. Ja tämmöisiähän siitä sitten syntyi…
 
Pitsisiä sydämiä


Pitsisydän Sweetheart tekstillä
 
 
 
 
 
 
 
Sydän Home sweet home tekstillä
 
 
 
 
 
 
Pelkistetty sydän
 
 
 
Sydämellistä maanantaita teille kaikille!
 
-Satu
 
 
 
Ps. Arvonta yhä käynnissä!
 
 


24. heinäkuuta 2015

Kop kop!

Viikonloppu täällä koputtelee :) 



Intuitio ohjasi ottamaan värssykirjan, siitäpä muutaman lainauksen tähän perjantaihin otan. 

"Onnella ei ole huomispäivää;
sillä ei ole eilistäkään;
se ei ajattele tulevia;
sillä on vain nykyisyys,
eikä sekään ole kokonainen päivä,
vaan silmänräpäys."
(Ivan Turgenev)


Nuo pienet onnenhetket on kyllä niitä kannattelevia elementtejä. Kun ennättää istahtaa nojatuoliin virkkaamaan, lapset ruokittuna kattovat ehkä telkkaria ja isäntäkin on siihen sohvalle maailmalta välillä kotiin saatu, nousee niin valtava onnentunne, että ravistaa ruumista ja kostuttaa silmät. 
Nopeastihan se ohi menee (ei siihen toki ehdi jäädä piehtaroimaan), mutta lämpimän tunteen se jättää. Se tunne kertoo, että kaikki on hyvin juuri nyt.
No, eihän siihen yleensä mene varttia pidempään, kun jo toinen muksuista toista mottaa/ raapii/ lyö ja taas on itku työnä. Tai isosti ärsyttää, kun puoliso vain itselleen kahvit kaataa, eikä ollenkaan muista rouvaansa. Menisi töihin, ajattelen, mutta pian sekin tunne onneksi ohi menee. Ohikiitäviä hetkiä, tunteita, on tämä elämä siis täynnä. 

"Älä arvioi elämääsi saavutusten perusteella, olivatpa ne elämäsi varrella mitättömän pieniä tai valtavan suuria. Herää sen sijaan, ja arvosta kaikkea mitä polullasi kohtaat. Iloitse kukista, jotka sinua varten kukkivat, nauti auringonnoususta, pienistä lapsista, naurusta, sateesta ja linnuista. Juovu niistä... onneen ei ole tietä, onni on tie."
(Wayne W. Dyer)


"Onnellisimpia ihmisiä tuntuvat olevan ne, 
joilla ei ole mitään erityistä syytä olla onnellisia, 
paitsi että he ovat sitä."
(William Ralph Inge)


Toivon siis onnenhetkiä -pieniä, suuria tai ohikiitäviä- jokaisen lukijamme perjantaipäivään. 

- Taina 

Onnea myös arvontaan.
Pääset sinne näppärästi tästä

21. heinäkuuta 2015

Life is short

Moikka! 

Hupsista, minun blogausviikko on jo tiistaissa.

Kuoma tuossa männä viikolla jo porisi vähän masennuksesta. 
Se on kyllä tuttua minullekin. 
On tuttua puolison masennus, 
perheenjäsen(t)en masennus, ystävän masennus. 
Ja masennus myös omalta kohdalta. 
Tästä aiheesta voisi kirjoittaa pitkään ja polveilevasti, 
sen verran on kokemusta kertynyt. 
Ehkäpä jossain vaiheessa vielä tähän palaankin, 
mutta nyt tuntuu ettei ole oikea aika. 
Enkä tiedä, haluatteko te täällä 
"käsityö"-blogissa siitä lukeakaan. 

Sen haluan kuitenkin vielä teille vinkata, 
että eläisitte hetkessä. Se on ainut, mitä meillä on! 
Eilistä ei saa takaisin, 
huomisesta ei ole takeita tuleeko se edes. 
Vain tämä hetki merkitsee ja tämän hetken ajatukset. 
(Eikä koskaan ole liian myöhäistä muuttaa kurssia.) 


Tuon yllä olevan kuvan olen 
muokannut Paolo Coelhon tekstistä. 
Olen huomannut, että ensimmäinen 
ja viimeinen kohta ovat usein toisin päin. 
Suukko annetaan nopsasti, 
mutta anteeksi antaminen on sitten sitkaampi prosessi. 
Joillain anteeksi antaminen kestää koko ihmisiän. Miksi?! 
Elämä on kuitenkin niin lyhyt, 
että kannattaako se elää katkeruudessa ja kaunassa? 
Minun mielestäni vastaus on todella kirkas "Ei kannata". 

Jostain myös luin, 
että masennus johtuu siitä, että elää (liikaa) menneessä.
Ahdistus taas johtuu siitä, että pohtii (liikaa) tulevaa.
Tuskinpa se näin yksiselitteistä on, 
mutta antaa ajattelemisen aihetta kyllä. 

No niin, tässäpä tämän postauksen pohdinnat :) 

Hei, muistakaas armaat lähimmäiset 
tuo edellisen postauksen arvonta! 
Osallistuminen on helppoa kuin heinänteko, 
eli kommentoimalla arvontapostausta rapsahtaa jo yksi arpa. 
Lukijaksi klikkautumalla tuplaa mahdollisuutensa voittaa. 

- Taina


ps. Minulle saapui eilen uusi työkalu, 
jota piti testata puolille öin.
Jospa tulen sen kanssa pian tutuiksi, 
että saan esitellä jotain uutta 
ja jännittävää myös täällä. 
Olkaa kuulolla! 

18. heinäkuuta 2015

Arvontaa, arvontaa :)

Lauantainen moi!

Kuten lupasimme niin tänään pyöräytetään käyntiin arvonta.


Arvomme kaksi palkintoa. Palkintojen sisältö on yllätys, mutta luonnollisestikin ne sisältävät käsitöitämme. Mitäs muutakaan? ;)

Homma menee näin. 

-Jokainen tähän postaukseen kommentoinut saa yhden arvan.

-Kaksi arpaa irtoaa jos kommentoinnin lisäksi liittyy blogimme lukijaksi. 

-Anonyymien kommentoijien pitää tietenkin ilmoittaa kommentissaan yhteystietonsa mahdollisen voiton varalle. 

-Arvonta päättyy kahden viikon kuluttua eli 
lauantaina 1.8.2015 klo 20.00.

-Voittajat ilmoitamme sunnuntaina 2.8.2015


Onnea arvontaan!






17. heinäkuuta 2015

Lankoja etsimässä





Hei!

Tämän päivän postauksessa sisustellaankin henkisellä tasolla <3


Sairastumiseni vuoksi olen joutunut viime aikoina miettimään itseäni, kääntämään jokaisen kiven ympäri saadakseni ymmärrystä. Olen joutunut etsimään itsestäni uudelleen langanpäitä saadakseni niistä taas kunnolla kiinni. Vyyhtini on ollut välillä melkoisen sekaisin. 

Olen kuullut että 40 ikävuoden kynnyksellä ihminen alkaa usein tutkia itseään pintaa syvemmältä. Sitä ennen elämä painottuu enemmän suorittamiseen, asioiden tavoittelemiseen. Uskon väitteen täysin. Ainakin se näyttää käyvän toteen omalla kohdallani. Olen yllättäin oppinut elämään hetkessä, tässä päivässä. Huomisella ei ole suurta merkitystä, eikä minulla ole enää liioin tavoitteitakaan. Ainakaan ulkoisia sellaisia. 

Olen enemmän armollisempi itselleni kuin aikaisemmin. Ulkoiset seikat ovat alkaneet menettää merkitystään. Kodin järjestyksellä ei yllättäin olekaan enää niin suurta painoarvoa kuin aiemmin. Imuri tuntee taatusti itsensä nykyisin hylätyksi. Tuulikaapissa vallitsee usein kenkäkaaos ja osaan sujuvasti hyppiä sen yli. Epäilen että tämän uuden puolen ilmaantumisen vuoksi myös sisustusintoni on alkanut hiipua. En saa enää kiksejä uusista verhoista tai keittiön pöydän pyörittämisestä. Osaan sujuvasti ohittaa kauppojen sisustustavarahyllyt. Huonekalut eivät vaihda enää paikkaa ja sisustuslehdet jäävät lukematta. 

Toisaalta olen hämilläni. Voiko tällainen muutos olla todellista? Pysyvää? Vai onko tämä vain jokin siirtymäriitti johonkin toiseen vaiheeseen elämässäni? En kai voi lopunikääni elää ilman sisustuskärpästä?

Olen kuitenkin alkanut ymmärtää itseäni paremmin. Olen viimein alkanut tutustua siihen henkilöön kuka oikeasti olen. Ja olen alkanut jättää taakseni sen henkilön, joka oli kuten kuvitteli muiden haluavan. Enää pelkkä suorittaminen ei olekaan minulle niin oleellista, vaan tärkeintä on sisäinen hyvä olo. Eikä sen saavuttaminen ole itsestäänselvyys, ainakaan minulle. Olen kiitollinen pienestäkin hyvästä hetkestä kun sumu raottaa verhoaan ja saa olon hyväksi. Se heijastuu kaikkeen ympärilläni olevaan peilin tavoin. Ja siksi se on tavoittelemisen arvoista. Ei se päämäärä vaan se matka.


Elämä on liian paljon vain suorittamista ilman vapaaehtoista pysähtymistä. 

Ota tänään hetki itsellesi, lupaathan?





Älä pelkää sitä mitä toiset 
sinusta ajattelevat.
Ei sinun tarvitse tehdä niinkuin
he odottavat sinun tekevän,vaan 
anna ajatuksillesi vapaus,
todellesi mahdollisuus, 
toteuta itseäsi.
Astu ulos roolistasi ja näytä
koko maailmalle minäsi.

- Elämän kiehtova taika 





Opettele sanomaan ei.
Jatkuva miellyttämisen ja suorittamisen pakko
kuormittaa rajusti terveyttä.
Sydän voi piiputtaa ja mieli uupua ja masentua. 
Kun opettelet nauttimaan, olemaan
ja kuuntelemaan itseäsi,
myös läheisesi saavat sinusta enemmän iloa. 

-autuuttaaivoille.fi








.


Näihin ajatuksiin,

Teija



Pst. Huomenna alkaa arvonta.... 
Siitä enemmän sitten huomenna! :)

15. heinäkuuta 2015

Vintillä pienen mökkeröisen

Hei taas!

Ihan alkuun lämmin kiitos ihanista kommenteista ja lukuisista tykkäyksistä liittyen tuohon edelliseen postaukseen, jossa esittelin Mökkeröisen alakerran. Sydämeni on sulaa vain. :)

Tänään vilautan vähän tuota vinttiä, joka osoittautuikin haasteelliseksi sisustettavaksi kuvauksesta puhumattakaan. Tila on lopulta hyvin-hyvin pieni ja ahdas, eikä kamera mahdu sinne survomallakaan. Kokeilin. Nikon-parka. Ei tiennyt tehtaalla, mihin joutuu. 

Nyt vintillä näyttää tältä. Uskon kyllä, että näkymä tulee ajan saatossa vielä muuttumaan, mutta tämä on kuitenkin lähtötilanne.






Vintille on tuotu vanha joustinpatja, koska sänky sinne ei mahdu. Mielikuvaani piirtyy satteinen ja harmaa päivä, kun vesi rummuttaa mökin kattoon. Lämmin täkki, hyvää lukemista ja suklaalevy...




Lankakerät odottavat kutojaansa. 
Tähän mökkeröiseen tarvittaisiin talvea varten 
lämpöiset villasukat. 



Hiirenloukku on viritetty. Hiiriä täällä ei kaivata.




Satteisia päiviä piisaa, joten mielikuvia ei tarvitse kaukaa hakea. Mutta en valita säästä. Sitä en voi valita. Voin valita kuitenkin sen, kuinka suhtaudun siihen.... 

Satteisenakin päivänä voi tehdä vaikka ja mitä! :)

Mielikuvitusrikasta keskiviikkoa Sinulle!

T. Teija


13. heinäkuuta 2015

Mökkeröinen

Hei taas!

Kolme viikkoa hujahti kuin siivillä ja on jälleen minun blogiviikkoni. Yleensä minun postauksissani sisustellaan, aivan ministi. :)

Aloitan varsinaisella kuvapläjäyksellä eräästä pienestä mökkeröisestä, jonka rakentelin kuluneen viikon aikana. Tälle mökkeröiselle syntyi nimittäin tarve. Piti saada helpommin mukana kuljetettava miniatyyritalo myyntipöytäämme sulostuttamaan erilaisiin käsityötapahtumiin. Niinpä heittäydyin tuumasta toimeen. Kokosin paketin olemassa olevista asioista ja rungoksi valikoitui puinen leipälaatikko. 

Mökkeröinen tönöttää tällä hetkellä olohuoneessamme eräänlaisena sisustuselementtinä. Jo aiemmin tekemäni ulkohuussi sopii sen viereen loistavasti. :)

Mökki on kaksikerroksinen. Alakerrassa on tupakeittiö ja yläkertaan tulee makkari. 
Esittelen teille nyt tuon alakerran tupakeittiön. 






































Mökkeröiselle piti keksiä myös nimi, joten siitä tuli Mökkeröinen. 
Niin paljon on minulla mielikuvitusta! ;D 

Meillä on muuten tulossa arvonta tämän viikon kuluessa. Olepas kuulolla! :D

T. Teija