Vessan remontti, vol 2

Moi taas!

Remontti jatkuu. Eilen iltasella käsittelin vessan lattian tujulla esikäsittelyaineella. Aine levittettiin lattiaan samalla harjaten lattiaa karhealla harjalla. 30 minuutin vaikutusajan jälkeen aine piti saada lattiasta pois. Tämä vaihe olisi varmasti ollut huyomattavasti helpompi, jos lattiassa olisi ollut lattiakaivo ja lattian huuhtelu suihkulla olisi ollut mahdollinen. Meidän vessassa sitä ei kuitenkaan ole kaivoa joten luutupeliksi meni.

Tänään pääsin lopulta maalaamaan. Otin tähän pienen varaslähdön; en millään malttanut odottaa 24 tuntia. Maali levittyi hyvin ja maalaaminen oli mukavaa. Ensimmäinen kerros peittää jo varsin mukavasti. Iltasella pääsen levittämään lattiaan kuitenkin jo toisen maalikerroksen. Tähän asti olen operaatioon oikein tyytyväinen. Pinttynyt valkoinen lattia on ainakin poissa näkyvistä 

Eilisessä postauksessani lupailin kertoa kuinka tuon seinämaalilla maalatun seinälaatan lakkaaminen sujui. Työ kannatti. Lakkapinta suojaa maalia ja tekee pinnasta huomattavasti kestävämmän. Pienet kolhut (isompia en lähtenyt kyllä edes testaamaan) eivät riko maalipintaa ja se riittää meidän tarpeisiin. Säästin siis 44 euroa (laattamaalipurkin hinta) tällä kokeilulla, ainakin toistaiseksi. 

Maaliin sekoitetaan mukana tuleva neste, minkä jälkeen maali on käyttökelpoinen 10 vuorokautta.

Lattia ensimmäisen maalikerroksen jälkeen. Maalauksen tein pensselillä.

Alun alkaen vihreävalkoinen laattaboordi sai uuden ilmeen parista kerroksesta seinämaalia sekä yhdestä Kiva -kalustelakkakerroksesta.

Ehkäpä huomenna saan vessan valmiiksi ja vilautan lopputulosta täälläkin.

Pikkuisen pakkasen kirpeää perjantaita! 

T. Teija

Vessan remontti, vol 1

Moi!

Jostain sain virtapiikin aloittaa pienen pintaremontin meidän vessaan. Itseasiassa homma on ollut tarkoitus tehdä jo pitkään, mutta nyt löytyi tarvittava virta sen aloitukseen. Vessan kaapistot ja tasot vaihdettiin jo vuosi sitten keittiöremontin yhteydessä.

Vessassa on valkoiset mattapintaiset kaakelit lattiassa. Laatat ovat alkuperäiset 90-luvulta, jolloin tämä talo on rakennettu. Laatat ja saumat ovat pahasti pinttyneet ja yleisilme on nuhruinen. Mielessä on käynyt lattian suhteen paljon ajatuksia ja laattojen purku olisi varmasti järkevin vaihtoehto. Ennen sitä haluan kuitenkin testata lattian maalauksen. Löysin kaakelilattioille sopivan maalin, jota olen päättänyt kokeilla. Maali on V33 ja ainakin K-Raudan valikoimasta sitä löytyi. Hinta oli hieman juhlallinen pienelle purkille (39e), mutta koska into on jo niin suuri ei auttanut kuin löysyttää kukkaron nyörejä. Maali yksinään ei tietenkään riittänyt vaan pohjatyöt on myös tehtävä. Esikäsittelyainepurkki (1l) maksoi parikymppiä.

Tänään en vielä päässyt maalauspuuhiin vaan lattia oli alkuun jynssättävä rasvasta ja liasta puhtaaksi. Kun lattia on pesusta kuiva, voi esikäsittelyn tehdä. Teen käsittelyn tänään illalla ja kerron siitä huomenna lisää. Esikäsittelyn jälkeen lattian pitää antaa jälleen kuivua 24 tuntia.

Seinäpinnat pääsin kuitenkin maalaamaan. Kyseessä on pienen budjetin remontti, mikä tarkoitti olemassa olevien maalien ja tapettien käyttöä. Erisävyisiä harmaita seinämaaleja meiltä löytyi pari purkkia ja sekoittelin niistä sopivansävyisen maalin seiniin. Olen aikoinani maalannut kaakeliboordit Ronseal -kaakelimaalilla ja nyt en raskinut ostaa uuden sävyistä purkkia. Vedin kaakeliboordien päälle pari kerrosta tavallista seinämaalia. Maali levittyi hyvin eikä pinta hylkinyt sitä. Maali ei tietenkään ole pinnassa lujasti kiinni ja on aika kolhuherkkä. Naisen logiikallani ajttelin että lakkaus voisi suojata pintaa. Minulta löytyy akryylilakkaa tai huonekalulakkaa. Boordi on sillä korkeudella ettei se joudu kovalle kulutukselle. Pientä pölyn pyyhintää sen pitäisi kuitenkin kestää ja lasken toivoni nyt tuolle lakkaukselle. Kerron tästäkin kokeilustani huomenna lisää.

Vessan tapetti valikoitui olemassa olevista jäämistöistä. Tuota kirjahyllytapettia on jäänyt reilusti ja sävyltään se on juuri oikea. Itseasiassa kirjahylly vessassa onkin aika vinkeä idea.  Ja usko tai älä niin se näyttäisi tuovan myös tilantuntua pieneen vessaan.

Näihin tunnelmiin 

T. Teija

Pieni pala Venäjää

Huomenta.

Isovanhempani tekivät aikoinaan reissuja Venäjälle ja toivat sieltä tullessaan matkamuistoja. Nyt isovanhempia ei enää ole, mutta nuo matkamuistot ovat säilyneet. Syyslomalla äitini lahjoitti nämä muistot minulle. Olin ne aivan kokonaan unohtanut ja melkoisen muistojen tulvan ne herättivätkin. Muistan erityisesti tuon maatuskan, joka oli minulle melkoinen ihmetyksen aihe ollessani pikkuinen tytön tylleröinen. Myös tuo yksisarvinen, joka palveli lukuisissa leikeissä Barbien tai Daisyjen hevosena. Muistatko vielä muuten Daisy -nuket 80-luvulta..? Käypäs vaikka Googlaamassa. Itse olin nuo nuket jo unohtanut, vaikka tiiviisti niillä leikittiinkin.

Jotenkin tuntui, että näiden iloisten muistojen oli päästävä esille kodissamme, ainakin joksikin aikaa. Paikka niille löytyi kitkattomasti olohuoneesta ja oikeastaan ne ovat kaiken harmauden keskellä melkoisen mukava väriläiskä. Kiinnitin nuo kaupustat kuumaliimalla puiseen taulunkehykseen ja valitsin Pinterestistä tauluun sopivan kuvan. Punaisen puisen, oletettavasti vanhan kolmijalkakynttelikön löysin kirpparilta ja mielessäni oli kyllä sen maalaus. Mutta tähän asetelmaan se sopii täydellisesti juuri tuollaisena, vanhan punaisena.

Tänään jatkan fimokakkujen harjoittelua. Sain nimittäin mukavan yhteistyökumppanin liittyen minileipomuksiini. Irman ihannekakku -blogista ja blogin Instagram -tililtä löytyy aivan huikeita kakkuja. Irman luvalla saan jäljentää hänen leipomuksiaan minikokoisiksi! Sormet syyhyävät päästä treenaamaan pikkukakkuja! 

Kepoista keskiviikkoa Sinulle!

T. Teija

Apuun apupöytä

Moi!

Mä askartelen paljon. Siis todella paljon. Ja siihen liittyvää tavaraa on myös kertynyt sen mukaisesti. Haaste on saada kaikille tavaroille paikkansa tässä pienessä talossa. Tarvitsisimme siis ehdottomasti uuden, isomman talon…  Mutta koska se ajatus on hukkaan haaskattua aikaa, olen vallannut askarteluilleni talomme ns takkahuoneen. Huoneen jossa on takka mutta jota ei koskaan käytetä. Tila odottaakin remonttia; takka on tarkoitus purkaa ja vaihtaa laattalattia laminaattiin. Tiedossa on siis melkoisen pölyinen remontti ja olemme päättäneet siirtää sen keväälle, ihan suosiolla.

Askartelussa tarvitsee paljon pöytätilaa ja tuntuu ettei sitä ole koskaan tarpeeksi. Olen kaivannut laskutasoa mm uunista otetuille fimoilleni mutta myös tasoa, jonka ääressä voi tehdä juttuja seisaaltaan. Löysin kirpparilta tänään edullisen kukkapylvään ja siitähän se ajatus sitten taas karkasi.

Kotoa löytyi vanha käyttämättömäksi jäänyt paksu, puinen leikkuulauta, jonka kiinnitin kukkapylvääseen parilla ruuvilla.

Maalasin tason valkoiseksi.

Taso onkin itseasiassa loistava tarkoituksiini. Se on tukeva, mutta kuitenkin kevyt ja näppärä siirrellä tarpeiden mukaan.

Olen tyytyväinen tähän huippuedulliseen kierrätyspöytääni 

Topakkaa tiistaita!

T. Teija

Pieniä koristeita

Heissuli vei!

Hih...tämä viikko menee näköjään meikäläisellä pienien askarteluiden parissa. Kovin suuria ei tässä ole kerinnytkään tekemään, ollaan oltu nimittäin lähes viikko syysloma reissulla.

Miten sitä aina niin innolla  odottaakaan reissuun pääsyä, mutta loppuviimein kotiin on vielä ihanampi palata. Vaikkakin kotona odottaa se laukkujen purkaminen, pyykkien pyykkääminen sekä jääkaapin tyhjyys on oma koti se paikka missä on hyvä olla.

Näin käsityöihmisenä reissussa iskee aina se tekemisen tuska, jotain pitäisi saada tehdä. Kovin isoja töitä ei pysty tekemään, mutta aina sitä jotain pientä. 

Tällä kertaa innostuin tekemään pieniä koristeita pyykkipojista, paperista, kankaasta, nauhasta ja helmistä. Onneksi tuolla suuressa maailmassa on hyviä askarteluliikkeitä tähän luomisen tuskaan : )

Tällaisia pieniä koristeita sain aikaiseksi:

Rosoromanttisia, hörsylöitä

pyykkipoika kiinnityksellä.

Innostuin laittamaan koristeet koivun oksiin, joihin koitin saada hieman lumen tuntua aikaseksi...

Mietin tässä vaan, että miltähän nämä koristeet näyttäisi joulukuusessa... hym...joudun varmaan jouluna kokeilemaan : )

Mutta nyt on hyökättävä haravan kimppuun, täällä on nimittäin ollut lehtisade sillä välin kun olimme reissussa.


Touhukasta viikon jatkoa!

-Satu

Pieniä puita

Maanantinen moikkelis!

 

 

Ajattelin aloittaa tämän postausviikkoni esittelemällä teille pieniä puita, joita lapsen kanssa askartelimme viimeviikolla.

 

 

 

 Aina ei askarteluihin kovin ihmeitä tarvitse, jopa luonnon antimista saa kaunista aikaan.

 

Alotimme puiden valmistelun keräämällä luonnosta poronjäkälää, puolukan varpuja ja kuivaneita oksia. Poronjäkälän otimme sisälle kuivumaan ja kun se oli kuivaa musertelimme sen.

 

 

 

 

Tämän jälkeen otimme isompaa puuta varten vanhan kukkapurkin, jonka pinnan sivelimme erikeeperi-liimalla.

 

 

 

Sitten kierittelimme purkin poronjäkälä rouheessa, jolloin purkki sai mukavan eläväisen pinnan.

 

 

 

 

Kun purkki oli kuivanut, täytimme sen hiekalla ja tökkäsimme kuivaneesta oksasta puun varren hiekkaan pystyyn. Tämän jälkeen otimme pahvia, josta teimme tötteröt. Isomman puun tötterön päällystämiseen käytimme puolukan lehtiä ja pienempään puuhun poronjäkälä rouhetta. 

 

 Kun tötteröt olivat valmiit, nostimme ne kepin päälle kepottamaan. Hiekan pintaa piti vielä hieman piilottaa. Siihen käytimme sammaletta ja pieniä koristeita.

 

 

 

 

 

 

 

Koska pienemmän puun tötterö kieritettiin poronjäkälässä, jouduimme purkiksi valitsemaan jotain muuta kuin poronjäkälällä päällystetyn saviruukun.

 

Tähän passasikin vallan mainiosti itse valamamme pieni betonipurkki. Koristeeksi laitoimme niinikään itse valamiamme pieniä tähtiä ja omenoita. Tainan postaus "Sekaisin sementistä, pöhkönä betoniin" sai meidätkin innostumaan betonitöistä ; )

 

 

 

 

Ja aika kauniita puita saimme aikaseksi.

Mitä mieltä olette?

 

 

 

 

Satumaista viikkoa teille kaikille!

 

-Satu

 

 



Uusia enkeleitä ja torstai toivoa täynnä

Torstai, tuo toivoa täynnä oleva päivämme. 

Mistähän tuo sanonta on alkunsa saanut? Torstaina on toivoa, että viikko kohta loppuu? Oven takana häämöttää jo perjantai ja työviikko saadaan pakettiin? Niin, saa ne kutka saa. Oma lukunsa ovat ne arjen sankarit, jotka työssä taapertaat viikonloppunakin. Taidankin omistaa tämän postauksen kaikille vuorotyötä tekeville :D 

Tuli tuossa semmoinen tunne, että pitää rueta kasaamaan enkeli. Jostain syystä sille päälle täytyi pukea takki ja ommella surauttaa housut. Onhan se toki syksyn viimoissa mukavampi suojelustehtävää suorittaa, kun ei kintut palellu. 

Toinen äkkinäinen tuote oli tämä alla oleva enkeli. Naapuri ilmoitti tiistaina, että muuttokuorma Helsinkiin lähtee perjantai-aamuna. Melkein kiireellä paiskasi, kun aloin jotain lähtijäismuistamista tehdä. Kuin itsestään syntyi sitten tämä:

Minulle käy muuten usein niin, että jos teen vaikkapa enkeliä "muuten vaan", ilman tietoa vastaanottajasta, sen tekeminen on jotenkin tahmeampaa. Mutta kun tiedän kenelle teen, se tulee kuin itsestään. Ihan niin kuin en edes itse sitä tekisi, vaan olisin vain välikäsi. 

Viikonloppua kohti.

- Taina 

Vaatii rohkeutta lentää

Heissan ja moikkuli! 

On tämä jännää, miten erilaisia viikot on. 

Jotenkin näin blogatessa sen varsinkin huomaa. Meillä kun on "omat viikot" Satun ja Teijan kanssa, jolloin päivitämme. Viimeksi kun oli "minun viikkoni", päivityksiä tuli kuin hulluksi tulleelta liukuhihnalta. Tämä viikko näyttää olevan tyystin erilainen. 

Ideoita ja asiaakin ehkä olisi, mutta joku aikavaras vie sen ajan. Siihen kun lisätään hieman hidas aivan toivoton verkonpainoksijoutava tietokone, eipä tipahtele päivityksiä kuten taannoin. 

Onneksi meitä on kolme. 

Kun toinen ei jouda/ jaksa/ ennätä/ mitämilloinkin, 

ottaa toinen vetovastuun. 

Tällä viikolla Teija on päivittänyt omaa blogiaan ja jakanut linkit teksteihin myös meidän facebook-sivullamme. Eli jos et vielä tykkää meistä facebookissa, kipin kapin tykkäämään :)  

Otsikko tuohon muotoutui vähän itsestään. 

On ehkä turhankin dramaattinen, ainakaan itse en näet ole lentoon lähdössä. Mutta koska sattumaahan ei ole, vaan kaikki tapahtuu aina syystä, ehkä otsikko enteilee jotain? 

Viime aikoina on pohdituttanut kyllä rohkeus ja mukavuusalueelta poistuminen. 

Luin vasta, että kehitystä tapahtuu vain oman mukavuusalueen ulkopuolella. Minä kyllä tykkäisin kellua siellä omassa mukavassa kolosessa, siellä on niin turvallista! Mutta tottasesti, ei siellä kovin paljon kehity. Pitäisi astua ensin askel sen rajan yli ja kokeilla. Kasvaa, kehittyä, saada ehkä "turpiinsa", ja kokeilla uudelleen. Ehkä kohta huomaa sen mukavuusalueen vähän kasvaneen ja osaavansa taas vähän enemmän juttuja. Huomaa kehittyneensä. 

Think outside the box. 

Näihin aatoksiin. 

- Taina 

DIY miniatyyriruukut

Hei!

Tulevia joulumyyjäisiä varten olen ”ajautunut” tekemään kaikenlaista. Tänään tarvitsin mm kukkaruukkuja. Materiaalit miniatyyreihin pyrin aina löytämään ensin kotoa, sitten vasta kaupasta. Näistä lähtökohdista päädyin paperisiin ruukkuihin. Ruukkuihin tarvitsee tasalevyistä paperisuiroa ja sitä voisi leikata itsekin, mutta helpommallakin pääsee. Serpentiini on avainsana. Onneksi olin kaukaa viisas ja laitoin viime Vapun ylijääneet serpentiinipötköt. Sitä kun ei koskaan tiedä…

Tässä kuitenkin ohjetta paperiruukkujen askarteluun.

1 Kieputa paperia napakalle kiepille, kunnes ruukun halkaisija on sopiva.

2 Paina ruukun keskiötä varovasti sisään.

Lopullisen muodon saatuasi paina ruukun pohjaa sisältäpäin esim tasapäisen kynän avulla

tasoa vasten, jotta pohjasta tulee tasainen. Keikkuva ruukku ei ole kovin kiva. Sivele liimaa ruukun sisäpuolelle ja anna kuivua.

3 Halusin ruukkuihin rouheaa pintaa, joten sivelin liimaa ruukkujen ulkopintaan ja pyörittelin niitä hienossa koristehiekassa.

Myös hieno ruokasuola sopisi tähän hommaan vallan mainiosti.

4 Lopuksi hiekkaliimaseoksen kuivuttua ruukun voi maalata. Minä käytin akryylimaalia.

Näihin ruukkuihin istutin Paavalinkukkia eli tutummin santtuja. Santut on tehty kartongista ja silkkipaperista.

Leppoistakin leppoisampaa lauantaita sinulle. Ellet sitten intoudu pikkuisten ruukkujen askarteluun..? 

T. Teija