Pssst...ensimmäisiä tonttuja liikkeellä!

Joko te olette huomanneet sen? Ihmeellistä liikettä ikkunoiden takana...pieniä kurkistelijoita illan hämärässä?

Hih.

 Meille ainakin on jo ilmaantunut ensimmäisiä tonttuja...

Joulua ja joulutoria kohti ollaan menossa, mutta nauttikaamme vielä ihanan kirpakoista syksyn aamuista! 

Tunnelmallista tiistaita!

-Satu

On se nätti, ku tiskirätti

Pyhäpäivää kanssakulkijat! 

Päätän tämän blogiviikkoni aika arkisesti, nimittäin luutuun. 

Kolme-neljä vuotta sitten ystäväni toi minulle itse virkkaamansa tiskirätin ja käski kokeilla. Olin skeptinen. Olin ollut Vileda-ihmisiä ikäni. Ystävyyden nimissä päätin kokeilla... ja koukkuun jäin. Sen jälkeen en ole luutua kaupasta ostanut, mutta lankaa siitäkin edestä! 

Tässä on minun tiskirätit: 

En ole keksinyt virkatusta luutusta mitään huonoa sanottavaa näiden vuosien aikana. 

Se imee hyvin. Se ei ala haisemaan. Sen voi pestä pyykkikoneessa 60 asteessa aina vaan ja uudestaan. Sen pinnan elävyyden vuoksi kuivahtaneet ruokatahrat lähtee todella iisisti irti (äidit tämän tietää, että lapsiperheessä "joskus" roiskahtelee). Ja jos ekologiset arvot ovat tärkeitä, tämä on ehdoton valinta. Vaikka kaupan luututkin voi pestä koneessa, ei ne millään kestä vuosikausia. 

Nuo minun kaapista kaivamat rätit ei oikeastaan kestäisi julkista esittelyä, joten laitetaas tähän oikeasti nättejä tiskirättejä: 

Nämä ylläolevat ihanuudet on Satun tekemiä. 

Jos mietit, mitä lahjaksi hänelle jolla on jo kaikkea, 

annapa kuule tiskirätti. Ei muuta ku viestiä tulemaan Satulle osoitteeseen satteita@gmail.com

- Taina 

Peitolle pussi

Heippa! 

Keskiviikkona meillä oli puhetta vanulappupötköstä, joka ei varsinaisesti kylppäriä somista. 

Toinen ruma, mutta niin kovin tarpeellinen (toivottavasti harvemmin tositoimiin joutuva) tavara on sammutuspeite:

Sillehän piti sitten väsätä palttoo. Tai useampi.

Nämäkin tulee mukaan joulutorille marraskuun lopulla. 

Elleivät lähde uusiin koteihinsa jo ennen sitä, niinku kävi vanulappupötköpussille.

Siispä viestiä vain tulemaan, jos tämmösen (tai jonkun muun blogissa esitellyn ihanuuden) haluat itsellesi. 

Näin toimi Koo, joka saikin pussukan pikana :) 

- Taina 

Vähäsen vielä betonipopoista

Useampi kyläilijä on ihmetellyt sisään astuessaan ja betonikengät nähdessään, että "nämäkö olikin näin pienet?". Kuva ei siis ole antanut oikeaa kuvaa niistä. Eikä kuva oikeasti tee oikeuttakaan niille. Vaikka itse sanonkin :) 

Päätin kuvata kengät vielä uudelleen. Äkkiä nappasin kahvipaketin antamaan mittakaavaa, sen mitat kun kaikki tietää. 

Kulta Katriina ei ole sponsoroinut tätä postausta/ blogia/ betonikenkiä millään lailla. Vaikka olis kyllä voinut :) 

t. Taina 

ps. Olen kuullut, että blogin kommentointi ei aina onnistu. Olemme laittaneet asetukset siten, että anonyymienkin pitäisi pystyä kommentoimaan. Jos vaikkapa työkoneeltasi ei kommentin lisääminen onnistu, syynä saattaa olla tietoturva-asetukset. Anyway, kommentoida voi myös facebookin puolella tai kirjoittamalla sähköpostia. 

pps. Mulla taitaa olla bloginpäivitysripuli.

Pötkölle pussi

Jokin aika sitten sisko pyysi minua ompelemaan pussukan vanulappupötkölle. 

Eihän tämä todella mikään vessan kaunistus ole:

Tuumasta toimeen. 

Niitähän tuli puolessa tunnissa jo aimo kasa. 

Tässä oman vessan versio:

Koska nuo oli aikasta mukavia ommella, taitaa niitä löytyä myös Kajaanihallin joulutorilta meidän pöydästä :) 

- Taina 

Tiistain tuunaus-nurkka

Tarttuipa tuossa kauppareissulla väkisellä mukaan puinen pikku lokerikko (isännälle huom; se hyppäsi ihan itse ostoskoriin, eikä suostunut lähtemään pois. Pakkohan mun oli se maksaa, etten saanu vartijaa kimppuuni.)

Lähtötilanne tämä: 

Tällä kertaa en halunnut maalata sitä valkoisella "umpeen". 

Alkajaisiksi sudin lokerikon ohuella valkoisella maalilla, koostumus muistutti lähinnä maitoa. 

Sitten kehiin servettiä, decoupage-lakkaa, liimaa, tapettia, kiiltokuvia, tekstiä. 

Tällaiselta näytetään nyt: 

Aiemmin en tykännyt käyttää englannin kieltä omassa kodissa mihinkään tuunaukseen tai käsityöhön. Olen niin äidinkieleen kallellaan, että tykkään ilmaista itseäni suomeksi. Jostain syystä tähän valikoitui kuitenkin kieleksi muu. 

Kokeilin sitten tässä koneella, että miltä tämä olisi näyttänyt "suomeksi".

Varmaankin jotakuinkin näin: 

- Taina 

Angels, oh angels

Kepeää maanantaita kanssakulkijat! 

Nytpä esittelyyn tulee muutama enkeli. Heillä ei ole nimiä, he ovat vain enkeleitä. 

Minä niin heistä tykkään. 

Tiesitkö, että höyhen voi olla viesti enkeliltäsi? 

Pyydä höyhentä. Voit yllättyä. 

- Taina 

Sekaisin sementistä, pöhkönä betoniin

Nyt on raskasta asiaa! Nimittäin betonista.

Pitempään on mieleni tehnyt kokeilla sementtiaskartelua, kunnes tässä taannoin pistin toimeksi. Paikallisesta Prismasta säkki vetonitia ja eikun leipomaan! Olin ajatellut, että se on jotenkin hyvin hankalaa, maskuliinista, voimaa vaativaa ja sotkuista hommaa. Lähdinkin liikkeelle liian machosti porakoneen ja laastivispilän kera! Totesin, että kyllä naisellisemmat keinot on tässä(kin) paremmat ja jatkossa olen vispannut vellin ihan keittiöstä löytyneillä välineillä. Tulee näet paljon parempi massa. 

Olen joutunut toteamaan, että tähänhän saattaa jäädä ihan koukkuun. 

On jotenkin hyvin terapeuttista lisätä pelkistettyjä raaka-aineita astiaan (vettä ja sementtiä) ja vain vatkata, sitten kaadella lillinki muotteihin. Itse asiassa nyt kun tässä koneen ääressä mietin, niin sehän on vähän niin kuin hiekkakakkuja tekisi. Ilmankos siinä sielu lepää. Eikä haittaa jos vähän pölisee, keittiötäkään ei tarvitse siivota. 

(Toki on plussaa, jos on erikseen tila jossa touhuta. Minulla on onnea omistaa harrastetila.)

Tässä tähän astisia tuotoksia: 

Näistä kengistä/ jaloista ite tykkään hurjasti. Valkoisella osalla on kimalletta, joka ei näissä kuvissa oikein hyvin näy. Näitä on tehtävä lisää! Eri väreissä tietysti! 

Tähtiä on syttynyt kuin sieniä satteella, mutta sehän ei haittaa. Niitä onkin tullut maalattua monissa eri väreissä. 

Pari tuollaista tuikku-murikkaa tein maitopurkkiin, ovat kaikessa rouheudessaan aika kivoja. Niitä en aio edes maalata, saavat olla ihan naturelleina. 

Sitten tuolla on jatkojalostusta odottamassa "Röllin jalat". Tein ne isännän varpikkaisiin (pitänee pyytää joulupukilta uudet) ja sudin maalia pintaan. Vielä puuttuu varpaankynnet ja "karvat", saapa nähdä mitä niille vielä keksin. Esittelen ne teille siis tuonnempana. 

ps. Menin aina sekaisin, että tuleeko puhua sementistä vai betonista. Apu oli onneksi lähempänä kuin lähin google. Isäntä kun ajaa työkseen muun muassa sementtiä, osasi valistaa: 

Sementti on raaka-aine, betoni valmis tuote. 

Kiittää ja kuittaa.

- Taina 

Joulupallot

Sunnuntaiset huomenet.

Vettä sattaa ja jouluun on vielä aikaa vaan täällä askarrellaan joulukoristeita. Mini-sellaisia.

Laatikon koko on 1,5 x 2cm.

Nämä ovat ne isöäidiltä perintönä kulkeutuneet joulupallot, alkuperäisessä laatikossaan. Ne, jotka aina vaan saavat kunniapaikan joulukuusesta.

t. Teija

Soodataikina

Hei!

Taikataikinan saloihin opittuani päätin kokeilla myös soodataikinaa. Törmäsin nimittäin siitä tehtyihin koristeisiin usein tuolla Pinterestin ihmeellisessä maailmassa ja kaipa se sitten jäi kytemään tuonne takaraivoon. 

Taikina valmistus olikin yllättävän helppoa vaikka alkuun kynnystä kasvatti hieman tuo kattilassa keittäminen. Mutta sepä olikin nopsa juttu.

Raaka-aineet ovat suht simppelit, mutta ruokasoodaa ei minulta löytynyt aivan tarvittavaa määrää. Taikina onnistui kyllä moitteettomasti täsätäkin huolimatta. :)

Keitä seosta kunnes se sakenee puuromaiseksi. Käytännössä tämä kesti noin 5min. Tässä kohden on oltava varovainen ettei taikina mene liian jähmeäksi; taikinasta tulee tällöin helposti murenevaa. 

Kun taikina on hieman jäähtynyt, ota se käteen ja vaivaa hetki. Varo polttamasta sormiasi.

Ennen leivontaa annoin taikinan jähmettyä kostean liinan alla viileässä noin 15 min ajan. 

Kaulittuun levyyn voi painella erilaisia kuvioita vaikkapa pitsiliinan avulla. Minä käytin muovipunostablettia. 

Tuotokset voi koristella niiden kuivuessaan. Nämä kuivuivat huoneenlämmössä noin vuorokaudessa, mutta kiireisempi voi niitä paistaakin (75 asteessa noin tunti, kääntö välillä).

Itse tykkään nykyisin tällaisesta rouheasta ja yksinkertaisesta tyylistä. Koristelussa voi kuitenkin antaa mielikuvituksen virrata! :)

Topsakkaa torstaita Sinulle!

t. Teija

Sytykeruusuja diy

Tervehdys!

Tänään ajattelin jakaa kanssanne sytykeruusujen teko-ohjeen. Nyt kun kelit ovat viilenneet ja uunien lämmityskausi alkaa käynnistymään, niin sytykeruusuillekin on yllättäen tarvetta.

Jos et ennen ole kokeillut sytykeruusujen tekoa saati niillä sytyttämistä, niin suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Ruusut ovat kauniita, niiden teko on helppoa ja mikä parasta...uuni syttyy niillä lähes itsestään : ) 

Suuria investointeja sytykeruusuja varten et tarvitse, vaan niihin käytetään kananmunakennoja ja vanhoja kynttilän jämiä. Tarvitset myös vanhan kattilan kynttiläjämien sulatusta varten sekä esim. lusikan tai pihdit millä nostelet ruusuja sulasta kynttilänesteestä.

Aloittakaamme : )

Ota kananmunakenno ja irroita kansiosa sekä kennosto toisistaan. Irroittele kennoston kupit erilleen.

Revi kansiosasta pitkä soiro 

ja kieputa se rullalle.

Avaa yksi irroitettu kanamunakennon kuppi

ja kiepauta se äsken tehdyn rullan ympärille.

Laita muodostunut rulla toiseen irroitettuun kananmunakennon kuppiin ja voilà...ruusu on valmis.

Jos ruusu ei ole tiukasti kupissaan, tilkitse se repimällä kansiosasta lisäpaloja. Ruusu voi muuten hajota upotusvaiheessa ja se ei ole kivaa : (  Tee loputkin ruusut valmiiksi. 

Kun kaikki ruusut ovat valmiita, laita kynttilän jämät kattilaan ja sulata kynttilät nesteeksi. Kuten huomaatte, uusinta kattilaa ei kannata ottaa käyttöön...on hieman sottaista puuhaa ; )

Kun kynttilämassa on sulaa, ota kattila pois kuumalta levyltä. Nyt voit alkaa kastamaan ruusuja kynttilänesteeseen. Käytän itse lusikkaa tässä apuna (pihdit olisivat kyllä paremmat), sillä neste on kuumaa...olkaa varovaisia!

Kun olet upottanut ruusun kokonaan nesteeseen, niin 

nosta se kuivumaan esimerkiksi leivinpaperilla suojatun pellin päälle. Jos haluat ruusuihin enemmän väriä/vahapintaa, niin voit upottaa ruusuja useamman kerran. Anna ruusujen kuitenkin kuivahtaa  joka upotuksen välissä.

Kun ruusut ovat kuivuneet, ovat ne valmiita käytettäviksi sytykkeinä. Nämä ruusut ovat yhteen kertaan kastettuja.

Ja kyllä...nyt sytyttää!

Tunnelmallista torstaita!

-Satu