Hei taas!
Ihan alkuun lämmin kiitos ihanista kommenteista ja lukuisista tykkäyksistä liittyen tuohon edelliseen postaukseen, jossa esittelin Mökkeröisen alakerran. Sydämeni on sulaa vain. :)
Tänään vilautan vähän tuota vinttiä, joka osoittautuikin haasteelliseksi sisustettavaksi kuvauksesta puhumattakaan. Tila on lopulta hyvin-hyvin pieni ja ahdas, eikä kamera mahdu sinne survomallakaan. Kokeilin. Nikon-parka. Ei tiennyt tehtaalla, mihin joutuu.
Nyt vintillä näyttää tältä. Uskon kyllä, että näkymä tulee ajan saatossa vielä muuttumaan, mutta tämä on kuitenkin lähtötilanne.
Vintille on tuotu vanha joustinpatja, koska sänky sinne ei mahdu. Mielikuvaani piirtyy satteinen ja harmaa päivä, kun vesi rummuttaa mökin kattoon. Lämmin täkki, hyvää lukemista ja suklaalevy...
Lankakerät odottavat kutojaansa.
Tähän mökkeröiseen tarvittaisiin talvea varten
lämpöiset villasukat.
Hiirenloukku on viritetty. Hiiriä täällä ei kaivata.
Satteisia päiviä piisaa, joten mielikuvia ei tarvitse kaukaa hakea. Mutta en valita säästä. Sitä en voi valita. Voin valita kuitenkin sen, kuinka suhtaudun siihen....
Satteisenakin päivänä voi tehdä vaikka ja mitä! :)
Mielikuvitusrikasta keskiviikkoa Sinulle!
T. Teija
