27. syyskuuta 2015

On se nätti, ku tiskirätti

Pyhäpäivää kanssakulkijat! 

Päätän tämän blogiviikkoni aika arkisesti, nimittäin luutuun. 

Kolme-neljä vuotta sitten ystäväni toi minulle itse virkkaamansa tiskirätin ja käski kokeilla. Olin skeptinen. Olin ollut Vileda-ihmisiä ikäni. Ystävyyden nimissä päätin kokeilla... ja koukkuun jäin. Sen jälkeen en ole luutua kaupasta ostanut, mutta lankaa siitäkin edestä! 

Tässä on minun tiskirätit: 


En ole keksinyt virkatusta luutusta mitään huonoa sanottavaa näiden vuosien aikana. 
Se imee hyvin. Se ei ala haisemaan. Sen voi pestä pyykkikoneessa 60 asteessa aina vaan ja uudestaan. Sen pinnan elävyyden vuoksi kuivahtaneet ruokatahrat lähtee todella iisisti irti (äidit tämän tietää, että lapsiperheessä "joskus" roiskahtelee). Ja jos ekologiset arvot ovat tärkeitä, tämä on ehdoton valinta. Vaikka kaupan luututkin voi pestä koneessa, ei ne millään kestä vuosikausia. 

Nuo minun kaapista kaivamat rätit ei oikeastaan kestäisi julkista esittelyä, joten laitetaas tähän oikeasti nättejä tiskirättejä: 



Nämä ylläolevat ihanuudet on Satun tekemiä. 
Jos mietit, mitä lahjaksi hänelle jolla on jo kaikkea, 
annapa kuule tiskirätti. Ei muuta ku viestiä tulemaan Satulle osoitteeseen satteita@gmail.com


- Taina 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Meistä olisi hirmuisen mukavaista, jos muutaman sanasen viitsisit jättää merkiksi käynnistäsi! :)