Pieniä koristeita

Heissuli vei!

Hih...tämä viikko menee näköjään meikäläisellä pienien askarteluiden parissa. Kovin suuria ei tässä ole kerinnytkään tekemään, ollaan oltu nimittäin lähes viikko syysloma reissulla.

Miten sitä aina niin innolla  odottaakaan reissuun pääsyä, mutta loppuviimein kotiin on vielä ihanampi palata. Vaikkakin kotona odottaa se laukkujen purkaminen, pyykkien pyykkääminen sekä jääkaapin tyhjyys on oma koti se paikka missä on hyvä olla.

Näin käsityöihmisenä reissussa iskee aina se tekemisen tuska, jotain pitäisi saada tehdä. Kovin isoja töitä ei pysty tekemään, mutta aina sitä jotain pientä. 

Tällä kertaa innostuin tekemään pieniä koristeita pyykkipojista, paperista, kankaasta, nauhasta ja helmistä. Onneksi tuolla suuressa maailmassa on hyviä askarteluliikkeitä tähän luomisen tuskaan : )

Tällaisia pieniä koristeita sain aikaiseksi:

Rosoromanttisia, hörsylöitä

pyykkipoika kiinnityksellä.

Innostuin laittamaan koristeet koivun oksiin, joihin koitin saada hieman lumen tuntua aikaseksi...

Mietin tässä vaan, että miltähän nämä koristeet näyttäisi joulukuusessa... hym...joudun varmaan jouluna kokeilemaan : )

Mutta nyt on hyökättävä haravan kimppuun, täällä on nimittäin ollut lehtisade sillä välin kun olimme reissussa.


Touhukasta viikon jatkoa!

-Satu

Pieniä puita

Maanantinen moikkelis!

 

 

Ajattelin aloittaa tämän postausviikkoni esittelemällä teille pieniä puita, joita lapsen kanssa askartelimme viimeviikolla.

 

 

 

 Aina ei askarteluihin kovin ihmeitä tarvitse, jopa luonnon antimista saa kaunista aikaan.

 

Alotimme puiden valmistelun keräämällä luonnosta poronjäkälää, puolukan varpuja ja kuivaneita oksia. Poronjäkälän otimme sisälle kuivumaan ja kun se oli kuivaa musertelimme sen.

 

 

 

 

Tämän jälkeen otimme isompaa puuta varten vanhan kukkapurkin, jonka pinnan sivelimme erikeeperi-liimalla.

 

 

 

Sitten kierittelimme purkin poronjäkälä rouheessa, jolloin purkki sai mukavan eläväisen pinnan.

 

 

 

 

Kun purkki oli kuivanut, täytimme sen hiekalla ja tökkäsimme kuivaneesta oksasta puun varren hiekkaan pystyyn. Tämän jälkeen otimme pahvia, josta teimme tötteröt. Isomman puun tötterön päällystämiseen käytimme puolukan lehtiä ja pienempään puuhun poronjäkälä rouhetta. 

 

 Kun tötteröt olivat valmiit, nostimme ne kepin päälle kepottamaan. Hiekan pintaa piti vielä hieman piilottaa. Siihen käytimme sammaletta ja pieniä koristeita.

 

 

 

 

 

 

 

Koska pienemmän puun tötterö kieritettiin poronjäkälässä, jouduimme purkiksi valitsemaan jotain muuta kuin poronjäkälällä päällystetyn saviruukun.

 

Tähän passasikin vallan mainiosti itse valamamme pieni betonipurkki. Koristeeksi laitoimme niinikään itse valamiamme pieniä tähtiä ja omenoita. Tainan postaus "Sekaisin sementistä, pöhkönä betoniin" sai meidätkin innostumaan betonitöistä ; )

 

 

 

 

Ja aika kauniita puita saimme aikaseksi.

Mitä mieltä olette?

 

 

 

 

Satumaista viikkoa teille kaikille!

 

-Satu

 

 



Uusia enkeleitä ja torstai toivoa täynnä

Torstai, tuo toivoa täynnä oleva päivämme. 

Mistähän tuo sanonta on alkunsa saanut? Torstaina on toivoa, että viikko kohta loppuu? Oven takana häämöttää jo perjantai ja työviikko saadaan pakettiin? Niin, saa ne kutka saa. Oma lukunsa ovat ne arjen sankarit, jotka työssä taapertaat viikonloppunakin. Taidankin omistaa tämän postauksen kaikille vuorotyötä tekeville :D 

Tuli tuossa semmoinen tunne, että pitää rueta kasaamaan enkeli. Jostain syystä sille päälle täytyi pukea takki ja ommella surauttaa housut. Onhan se toki syksyn viimoissa mukavampi suojelustehtävää suorittaa, kun ei kintut palellu. 

Toinen äkkinäinen tuote oli tämä alla oleva enkeli. Naapuri ilmoitti tiistaina, että muuttokuorma Helsinkiin lähtee perjantai-aamuna. Melkein kiireellä paiskasi, kun aloin jotain lähtijäismuistamista tehdä. Kuin itsestään syntyi sitten tämä:

Minulle käy muuten usein niin, että jos teen vaikkapa enkeliä "muuten vaan", ilman tietoa vastaanottajasta, sen tekeminen on jotenkin tahmeampaa. Mutta kun tiedän kenelle teen, se tulee kuin itsestään. Ihan niin kuin en edes itse sitä tekisi, vaan olisin vain välikäsi. 

Viikonloppua kohti.

- Taina 

Vaatii rohkeutta lentää

Heissan ja moikkuli! 

On tämä jännää, miten erilaisia viikot on. 

Jotenkin näin blogatessa sen varsinkin huomaa. Meillä kun on "omat viikot" Satun ja Teijan kanssa, jolloin päivitämme. Viimeksi kun oli "minun viikkoni", päivityksiä tuli kuin hulluksi tulleelta liukuhihnalta. Tämä viikko näyttää olevan tyystin erilainen. 

Ideoita ja asiaakin ehkä olisi, mutta joku aikavaras vie sen ajan. Siihen kun lisätään hieman hidas aivan toivoton verkonpainoksijoutava tietokone, eipä tipahtele päivityksiä kuten taannoin. 

Onneksi meitä on kolme. 

Kun toinen ei jouda/ jaksa/ ennätä/ mitämilloinkin, 

ottaa toinen vetovastuun. 

Tällä viikolla Teija on päivittänyt omaa blogiaan ja jakanut linkit teksteihin myös meidän facebook-sivullamme. Eli jos et vielä tykkää meistä facebookissa, kipin kapin tykkäämään :)  

Otsikko tuohon muotoutui vähän itsestään. 

On ehkä turhankin dramaattinen, ainakaan itse en näet ole lentoon lähdössä. Mutta koska sattumaahan ei ole, vaan kaikki tapahtuu aina syystä, ehkä otsikko enteilee jotain? 

Viime aikoina on pohdituttanut kyllä rohkeus ja mukavuusalueelta poistuminen. 

Luin vasta, että kehitystä tapahtuu vain oman mukavuusalueen ulkopuolella. Minä kyllä tykkäisin kellua siellä omassa mukavassa kolosessa, siellä on niin turvallista! Mutta tottasesti, ei siellä kovin paljon kehity. Pitäisi astua ensin askel sen rajan yli ja kokeilla. Kasvaa, kehittyä, saada ehkä "turpiinsa", ja kokeilla uudelleen. Ehkä kohta huomaa sen mukavuusalueen vähän kasvaneen ja osaavansa taas vähän enemmän juttuja. Huomaa kehittyneensä. 

Think outside the box. 

Näihin aatoksiin. 

- Taina 

DIY miniatyyriruukut

Hei!

Tulevia joulumyyjäisiä varten olen ”ajautunut” tekemään kaikenlaista. Tänään tarvitsin mm kukkaruukkuja. Materiaalit miniatyyreihin pyrin aina löytämään ensin kotoa, sitten vasta kaupasta. Näistä lähtökohdista päädyin paperisiin ruukkuihin. Ruukkuihin tarvitsee tasalevyistä paperisuiroa ja sitä voisi leikata itsekin, mutta helpommallakin pääsee. Serpentiini on avainsana. Onneksi olin kaukaa viisas ja laitoin viime Vapun ylijääneet serpentiinipötköt. Sitä kun ei koskaan tiedä…

Tässä kuitenkin ohjetta paperiruukkujen askarteluun.

1 Kieputa paperia napakalle kiepille, kunnes ruukun halkaisija on sopiva.

2 Paina ruukun keskiötä varovasti sisään.

Lopullisen muodon saatuasi paina ruukun pohjaa sisältäpäin esim tasapäisen kynän avulla

tasoa vasten, jotta pohjasta tulee tasainen. Keikkuva ruukku ei ole kovin kiva. Sivele liimaa ruukun sisäpuolelle ja anna kuivua.

3 Halusin ruukkuihin rouheaa pintaa, joten sivelin liimaa ruukkujen ulkopintaan ja pyörittelin niitä hienossa koristehiekassa.

Myös hieno ruokasuola sopisi tähän hommaan vallan mainiosti.

4 Lopuksi hiekkaliimaseoksen kuivuttua ruukun voi maalata. Minä käytin akryylimaalia.

Näihin ruukkuihin istutin Paavalinkukkia eli tutummin santtuja. Santut on tehty kartongista ja silkkipaperista.

Leppoistakin leppoisampaa lauantaita sinulle. Ellet sitten intoudu pikkuisten ruukkujen askarteluun..? 

T. Teija

Lehtiteline

Moi vaan.

Kirpparilta mukaan tarttui kivanmallinen, vaan vähän tylsän värinen lehtikori.

Kellastunut mänty ei oikein inspiroi. Kumma kyllä; näin heti tämän esineen muutostarpeen ja paikan kodissamme.

          

Olen vähän viehtynyt tuohon mustaan. Sitä on alkanut yllättäin löytyä kodistamme vähän sieltä ja täältä. Sisustus on alkanut muuttua pelkistetyksi ja simppeliksi. Se on sinänsä yllättävää, sillä röyhelöromanttinen shabby chic -sisustus hurmaa minua. Huomaan pinnaavani Pinterestissä paljon shabby chic -henkisiä kuvia ja ihastelen sisustuslehtien rouheita koteja.

Toivon totisesti, että tämä nykyinen mieltymys nyt kuitenkin pitää. Mieheni ei taida innostua ajatuksesta muuttaa juuri remontoitu koti hieman… no… toisenlaiseen tyylisuuntaukseen.

On onni omistaa muutama minikoti. Niissä pääsen revittelemään habby chicin kanssa, jos niikseen tulee. Edullista.

Topakkaa torstaita,

Teija

p.s Käypäs kurkistamassa Pikkuisia -blogiini sivulla www.pikkuisia.fi. Sivut ovat tuoreet ja niiden käytettävyyden kanssa tekee vielä töitä. Kerro mielipiteesi; sillä on väliä! :)

Luumutortut hiuksissa

Hei!

Kaikkea sitä ajautuu tekemään, kuten tänään tällaisia luumutorttupinnejä.

Tortut tein fimomassasta ja ovat suurempia kuin nukkekoti-kokoiset.

Pintaan maalasin paistopintaa akryyliväreillä, päälle lakkaus.

Nämä voisivat olla aikas hauskat pikkuisilla tyttösillä vaikkapa joulujuhliin 

Kepoista keskiviikkoa,

Teija

Vanhan liitutaulun uusi elämä

Moi-moi molemmilla moikkauskäsillä!

Arvostan käytettyjä juttuja sisustuksessa. Tuunailen mielelläni esineitä kotiimme sopiviksi, kuten nytkin. Kierrätyskeskuksesta käteeni tarttui kovalla käytöllä ollut liitutaulu, Ikean tuotantoa. Taulu maksoi vaivaiset 2,50e, joten se sai meiltä uuden kodin. Ostaessani en tiennyt taululle vielä tarkempaa sijoituspaikkaa, mutta minulla oli vain se tunne sen mahdollisuuksista. Tiedättehän?

Vähän maalia ja pinttyneen liitutauluosion päälle liitutaulutarraa. Jos olisin omistanut magneettimaalia, olisin käyttänyt sitä. Mutta jätän sen vaihtoehdon tulevaisuuteen.  

 

Taulu löysi lopulta paikkansa aika rohkealta paikalta, eteisaulasta. Ensimmäinen näkymä kotiimme tultaessa. Alle siirsin kenkätelineen penkiksi ja näin kaksi esinettä löysivät toisensa. 

Huomenna postaukseni saattaa olla hieman... hmm... eläväisempi?

Esittelen teille nimittäin uuden perheenjäsenemme Pietun, joka kotiutuu tänään illalla.

Saapa nähdä, millainen elopakkaus kotimme valtaakaan... :)

T. Teija

Meidän perheen uudet lemmikit...

Leppoisaa lauantaita!

 

Ensimmäiset kommentit nuorimmaisen lapsen suusta tälle aamulle oli, että eihän sitä lunta tullutkaan. Harmitus oli kovin suuri, sillä eilen hän oli kuullut puhuttavan, että myrsky voisi tuoda lumen tullessaan. 

Hän kun on joulun lapsi ja odottaa lunta kuin kuuta nousevaa, niin voitte varmaan kuvitella harmituksen määrän. Lumi  on nimittäin hänelle lähes sama asia kuin joulu ja kauan odotettu syntymäpäivä.

Mutta lunta ei tullut, myrsky toi tullessaan vain suuren kasan puiden lehtiä kerättäväksi :(

Katsellessani lastani, ajattelin, että nyt täytyy keksiä jotain  piristykseksi. No eihän siinä auttanut kuin hätäpäissään sytyttää ensimmäiset "jouluvalot". 

Voitteko kuvitella kuinka lapsen silmät syttyivät loistamaan ja vieno kysymys kuului, että onko joulu sittenkin tulossa...

selitin, että sieltä se pikkuhiljaa saapuu ja on täällä ennen kuin arvaatkaan.

Samalla kun sytytin jouluvalot toin paikalle meidän perheen uudet lemmikit...

Ilon ja Onnen.

Ilo

Onni

Ilo ja Onni ovat erittäin helppohoitoisia karvattomia kavereita sekä leppoisia lemmikkejä eritoten allergiseen kotiin...kuten meille ; )

Näiden teosta innostuin todella ja hyvä niin, sillä ainakin meille ne toivat ilon ja onnen tänään : )

Iloista ja onnellista viikonlopun jatkoa myös sinulle!

-Satu

Uusia ovienkeleitä

Heipä hei!

Tulin vain pikaisesti kertomaan, että meille on myös ilmaantunut uusia ovienkeleitä. Hirveän joulusia nämä eivät vielä ole, vaan syksyisissä tunnelmissa mennään...saattaapa nämä olla vielä hieman kesäisiäkin : )

Touhukasta torstaita! 

Nyt laitan ompelukoneen surisemaan...katsotaan mitä syntyy ; )

-Satu