Heissan ja moikkuli!
On tämä jännää, miten erilaisia viikot on.
Jotenkin näin blogatessa sen varsinkin huomaa. Meillä kun on "omat viikot" Satun ja Teijan kanssa, jolloin päivitämme. Viimeksi kun oli "minun viikkoni", päivityksiä tuli kuin hulluksi tulleelta liukuhihnalta. Tämä viikko näyttää olevan tyystin erilainen.
Ideoita ja asiaakin ehkä olisi, mutta joku aikavaras vie sen ajan. Siihen kun lisätään hieman hidas aivan toivoton verkonpainoksijoutava tietokone, eipä tipahtele päivityksiä kuten taannoin.
Onneksi meitä on kolme.
Kun toinen ei jouda/ jaksa/ ennätä/ mitämilloinkin,
ottaa toinen vetovastuun.
Tällä viikolla Teija on päivittänyt omaa blogiaan ja jakanut linkit teksteihin myös meidän facebook-sivullamme. Eli jos et vielä tykkää meistä facebookissa, kipin kapin tykkäämään :)
Otsikko tuohon muotoutui vähän itsestään.
On ehkä turhankin dramaattinen, ainakaan itse en näet ole lentoon lähdössä. Mutta koska sattumaahan ei ole, vaan kaikki tapahtuu aina syystä, ehkä otsikko enteilee jotain?
Viime aikoina on pohdituttanut kyllä rohkeus ja mukavuusalueelta poistuminen.
Luin vasta, että kehitystä tapahtuu vain oman mukavuusalueen ulkopuolella. Minä kyllä tykkäisin kellua siellä omassa mukavassa kolosessa, siellä on niin turvallista! Mutta tottasesti, ei siellä kovin paljon kehity. Pitäisi astua ensin askel sen rajan yli ja kokeilla. Kasvaa, kehittyä, saada ehkä "turpiinsa", ja kokeilla uudelleen. Ehkä kohta huomaa sen mukavuusalueen vähän kasvaneen ja osaavansa taas vähän enemmän juttuja. Huomaa kehittyneensä.
Think outside the box.
Näihin aatoksiin.
- Taina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Meistä olisi hirmuisen mukavaista, jos muutaman sanasen viitsisit jättää merkiksi käynnistäsi! :)