Life is short

Moikka! 

Hupsista, minun blogausviikko on jo tiistaissa.

Kuoma tuossa männä viikolla jo porisi vähän masennuksesta. 

Se on kyllä tuttua minullekin. 
On tuttua puolison masennus, 
perheenjäsen(t)en masennus, ystävän masennus. 
Ja masennus myös omalta kohdalta. 
Tästä aiheesta voisi kirjoittaa pitkään ja polveilevasti, 
sen verran on kokemusta kertynyt. 

Ehkäpä jossain vaiheessa vielä tähän palaankin, 

mutta nyt tuntuu ettei ole oikea aika. 

Enkä tiedä, haluatteko te täällä 

"käsityö"-blogissa siitä lukeakaan. 

Sen haluan kuitenkin vielä teille vinkata, 

että eläisitte hetkessä. Se on ainut, mitä meillä on! 

Eilistä ei saa takaisin, 

huomisesta ei ole takeita tuleeko se edes. 

Vain tämä hetki merkitsee ja tämän hetken ajatukset. 

(Eikä koskaan ole liian myöhäistä muuttaa kurssia.) 

Tuon yllä olevan kuvan olen 

muokannut Paolo Coelhon tekstistä. 

Olen huomannut, että ensimmäinen 

ja viimeinen kohta ovat usein toisin päin. 

Suukko annetaan nopsasti, 

mutta anteeksi antaminen on sitten sitkaampi prosessi. 

Joillain anteeksi antaminen kestää koko ihmisiän. Miksi?! 

Elämä on kuitenkin niin lyhyt, 

että kannattaako se elää katkeruudessa ja kaunassa? 

Minun mielestäni vastaus on todella kirkas "Ei kannata". 

Jostain myös luin, 

että masennus johtuu siitä, että elää (liikaa) menneessä.

Ahdistus taas johtuu siitä, että pohtii (liikaa) tulevaa.

Tuskinpa se näin yksiselitteistä on, 

mutta antaa ajattelemisen aihetta kyllä. 

No niin, tässäpä tämän postauksen pohdinnat :) 

Hei, muistakaas armaat lähimmäiset 

tuo edellisen postauksen arvonta! 

Osallistuminen on helppoa kuin heinänteko, 

eli kommentoimalla arvontapostausta rapsahtaa jo yksi arpa. 

Lukijaksi klikkautumalla tuplaa mahdollisuutensa voittaa. 

- Taina

ps. Minulle saapui eilen uusi työkalu, 

jota piti testata puolille öin.

Jospa tulen sen kanssa pian tutuiksi, 

että saan esitellä jotain uutta 

ja jännittävää myös täällä. 

Olkaa kuulolla!