Lankoja etsimässä

Hei!

Tämän päivän postauksessa sisustellaankin henkisellä tasolla <3

Sairastumiseni vuoksi olen joutunut viime aikoina miettimään itseäni, kääntämään jokaisen kiven ympäri saadakseni ymmärrystä. Olen joutunut etsimään itsestäni uudelleen langanpäitä saadakseni niistä taas kunnolla kiinni. Vyyhtini on ollut välillä melkoisen sekaisin. 

Olen kuullut että 40 ikävuoden kynnyksellä ihminen alkaa usein tutkia itseään pintaa syvemmältä. Sitä ennen elämä painottuu enemmän suorittamiseen, asioiden tavoittelemiseen. Uskon väitteen täysin. Ainakin se näyttää käyvän toteen omalla kohdallani. Olen yllättäin oppinut elämään hetkessä, tässä päivässä. Huomisella ei ole suurta merkitystä, eikä minulla ole enää liioin tavoitteitakaan. Ainakaan ulkoisia sellaisia. 

Olen enemmän armollisempi itselleni kuin aikaisemmin. Ulkoiset seikat ovat alkaneet menettää merkitystään. Kodin järjestyksellä ei yllättäin olekaan enää niin suurta painoarvoa kuin aiemmin. Imuri tuntee taatusti itsensä nykyisin hylätyksi. Tuulikaapissa vallitsee usein kenkäkaaos ja osaan sujuvasti hyppiä sen yli. Epäilen että tämän uuden puolen ilmaantumisen vuoksi myös sisustusintoni on alkanut hiipua. En saa enää kiksejä uusista verhoista tai keittiön pöydän pyörittämisestä. Osaan sujuvasti ohittaa kauppojen sisustustavarahyllyt. Huonekalut eivät vaihda enää paikkaa ja sisustuslehdet jäävät lukematta. 

Toisaalta olen hämilläni. Voiko tällainen muutos olla todellista? Pysyvää? Vai onko tämä vain jokin siirtymäriitti johonkin toiseen vaiheeseen elämässäni? En kai voi lopunikääni elää ilman sisustuskärpästä?

Olen kuitenkin alkanut ymmärtää itseäni paremmin. Olen viimein alkanut tutustua siihen henkilöön kuka oikeasti olen. Ja olen alkanut jättää taakseni sen henkilön, joka oli kuten kuvitteli muiden haluavan. Enää pelkkä suorittaminen ei olekaan minulle niin oleellista, vaan tärkeintä on sisäinen hyvä olo. Eikä sen saavuttaminen ole itsestäänselvyys, ainakaan minulle. Olen kiitollinen pienestäkin hyvästä hetkestä kun sumu raottaa verhoaan ja saa olon hyväksi. Se heijastuu kaikkeen ympärilläni olevaan peilin tavoin. Ja siksi se on tavoittelemisen arvoista. Ei se päämäärä vaan se matka.

Elämä on liian paljon vain suorittamista ilman vapaaehtoista pysähtymistä. 

Ota tänään hetki itsellesi, lupaathan?

Älä pelkää sitä mitä toiset 

sinusta ajattelevat.

Ei sinun tarvitse tehdä niinkuin

he odottavat sinun tekevän,vaan 

anna ajatuksillesi vapaus,

todellesi mahdollisuus, 

toteuta itseäsi.

Astu ulos roolistasi ja näytä

koko maailmalle minäsi.

- Elämän kiehtova taika 

Opettele sanomaan ei.

Jatkuva miellyttämisen ja suorittamisen pakko

kuormittaa rajusti terveyttä.

Sydän voi piiputtaa ja mieli uupua ja masentua. 

Kun opettelet nauttimaan, olemaan

ja kuuntelemaan itseäsi,

myös läheisesi saavat sinusta enemmän iloa. 

-autuuttaaivoille.fi

Näihin ajatuksiin,

Teija

Pst. Huomenna alkaa arvonta.... 
Siitä enemmän sitten huomenna! :)